Mediasisällön menestymisestä ei yleensä ole takeita etukäteen. On vaikea ennustaa tarkalleen, kuinka monta klikkausta juttu kerää verkossa, onko se varmasti skuuppi ja siteeraako kukaan juttua.

Silti tuon sisällön tekeminen nielee useita työtunteja, ja harvoin lopputuloksena saatu sisältö on uudelleen kierrätettävissä. Esimerkiksi tämän päivän uutisen arvo on huomenna melko olematon, toisin kuin monen muun hyödykkeen ja tuotteen kohdalla. Sen sijaan ajattomampia sisältöjä voidaan kierrättää, muokata uudelleen ajankohtaisiksi ja julkaista kerta toisensa jälkeen. Marjojen säilöntävinkit, sadepäivien viettoniksit ja juhannusperinteet eivät muutu kovinkaan muutamassa vuodessa, ja silti moni kesätoimittaja tekee tulevien viikkojen aikana juttuja juuri näistä aiheista.

Mediatuotteet eroavatkin muista hyödykkeistä monin tavoin, niillä on yhteiskunnallisia tehtäviä ja niitä sekä valvotaan että säädellään eri tavoin kuin muita aloja ja tuotteita, esimerkiksi toimiluvin. Mediatuotteen arvoa ei esimerkiksi voi mitata pelkästään rahassa, vaan myös osana kulttuuria, sosiaalista yhteisöä ja politiikan välineenä.

Mediatuote tai -sisältö pohjautuu luovuuteen ideoihin, mediavälineen ilmaisumuodon ja taiteellisuuden tavoitteluun. Mediatuotteen menestyksen usein määrääkin tekijän taidokkuus. Miten mediayritykset sitten pyrkivät erottamaan nämä poikkeuksellisen etevät tekijät muista? Aamulehti järjestää kesätoimittajilleen kaksivaiheisen pääsykokeen, jossa ensin testataan hakijoiden yleissivistys ja sitten haastatellaan. Helsingin Sanomissa hakemus ja haastattelu ratkaisevat, erillistä pääsykoetta ei ole.

Pääsykokeiden ja haastattelujen lisäksi käytetään erilaisia persoonallisuustestauksia. Esimerkiksi Chambers et al. 1998 arvelevat suoriutumisprofiloinnin auttavan kykyjen erottamisessa, millaisista hakijoista yritys todennäköisesti hyötyy ja millaisia työntekijöitä yritys oikeastaan tarvitsee.

Urheiluvalmentajat hyödyntävät osaamisprofilointia, kuten tässä esimerkkikuvassa. Kuva täältä.

Urheiluvalmentajat hyödyntävät osaamisprofilointia, kuten tässä esimerkkikuvassa. Kuva täältä.

Luovuus ja innovaatiokyky perustuvat toistoihin. Systemaattinen kyseenalaistaminen ja harjoitteleminen parantavat näiden kykyjen omaamista. Dyer et al. 2009 mukaan innovoijan DNA voidaan erotella viiteen taitoon: assosiointiin, kyseenalaistamiseen, havainnointiin, kokeilevaisuuteen ja verkostoitumiseen. Tyypillisesti moni näistä viidestä on osa toimittajan ammattitaitoa.

8 vinkkiä

  1. Ideoi yhdessä. Testaa juttuidea toisella kesätoimittajalla, ystävällä tai perheenjäsenellä. Työkaveri keksii yleensä ainakin yhden uuden näkökulman, jota ei vielä omissa ajatuksissa ollutkaan.
     
  2. Kysy miksi, kysy usein ja kysy kaikilta. Muista ihmetellä myös vapaalla. Kysy miksi, kannusta keskusteluseuraasi perustelemaan, ole kiinnostunut ja hämmästele. Älä unohda kysyä myös esimieheltä miksi. Kaikki tieto ei ole aina uutis- tai toimituspäälliköillä.
     
  3. Assosioi vapaasti. Yhdistele aiempia ideoita toisiinsa. Miltä kuulostaisi juhannuksesta tehty kuvareportaasi Makkaran matkassa?
     
  4. Havainnoi ja kuuntele. Puhututtava aihe voi olla uusi tieto tai kummastuksen lukujuttu. Mitä ihmiset taivastelevat yhdessä toreilla, joukkoliikenteessä, kahviloissa ja terasseilla?
     
  5. Verkostoidu. Tutustu ihmisiin, jotka eivät ole samanlaisia tai samoista piireistä itsesi kanssa. Kyky oppia eri alojen ammattilaisilta auttaa näkemään yhtäläisyyksiä oman työn ja aivan toisenlaisen työn välillä. Lisäksi verkostoitumalla rakennetaan haastateltavien ja asiantuntijoiden verkostoa, jolle voi aina kilauttaa sen ensimmäisen puhelun: ”onko tässä juttuaihe?”.
     
  6. Kokeile ja ehdota rohkeasti.  Uudet näkökulmat, tavat tehdä jokin työ tai visualisoida juttu ovat toivotetaan varmasti tervetulleeksi. Nappaa talteen aiemmin näkemäsi visualisoinnit, ja sovella niitä omiin juttuihin. Äläkä  unohda pitää juttuidealistaa puhelimen muistissa, muistikirjassa tai kalenterin viimeisillä sivuilla. Kevään aikana kerätyt ideat tulevat kesän mittaan varmasti tarpeeseen.
     
  7. Ole sitkeä. Tuntuuko kiusalliselta kysyä jokin tietty kysymys tai soittaa sunnuntai-iltana vielä se viimeinenkin puhelu heinäkuussa päivystävälle dosentille? Tee se. Juttua tehdään lukijalle, joka tarvitsee puuttuvan tiedon, vaikka se vaatisi vielä sen yhden puhelun.
     
  8. Tarkista, tarkista ja tarkista. Tuntuuko jokin luku liian suurelta, vaikka se on virallisesta lähteestä saatu? Tarkista asia soitolla. Käy vielä kerran juttu läpi virheiden varalta. Käytä apuna vaikkapa Sarkan faktantarkistuskorttia.

    Listauksen apuna on käytetty artikkelia.

Kaisa Läärä
@kaisalaara
kaisa.laara(a)sarkamedia.com

Blogikuva.jpg

Comment