Usein väitetään, että sitaatti elävöittää tekstiä. Huono sitaatti ei elävöitä. Asiantuntijan lausunto sitaattimerkeissä antaa suorastaan koomisen vaikutelman, on turha ja pahimmillaan jopa vaikeuttaa asian ymmärtämistä.


Kaunokirjallisuudessakaan kaikkitietävän kertojan esittelemät hahmot eivät raportoi vallitsevista asiantiloista. He eivät lausu, millainen sää ulkona on, millaiseen rakennukseen he astuvat sisään tai miltä keskustelukumppani näyttää. Olisi naurettavaa, jos he tekisivät niin. Sen sijaan he kertovat tunteistaan, ottavat kantaa tapahtumiin ja keskustelevat muiden henkilöiden kanssa.
 

Journalistisessa tekstissä kuitenkin haastateltava pannaan usein kertomaan lukijoille asioita, jotka journalisti voisi itse kertoa – tai joiden kertominen olisi itse asiassa journalistin tehtävä. Journalistin velvollisuushan on tarkistaa, että haastateltavan sanomiset pitävät paikkansa. Asioiden laittaminen sitaattimerkkien väliin on ikään kuin sanomisen vastuun kiertämistä. Eli laiskaa toimittamista.
Tai muuten vain tylsää.

Puolustusvoimat arvioi, että käyttäjien kokonaismäärä voi tänä vuonna kasvaa peräti 30 000:een.
“Kirjautumisia on jo nyt viikoittain 90 000–100 000. Työtiloja PvMoodlessa on jo noin 2500”, kertoo majuri Tuomas Tihula Puolustusvoimien palvelukeskuksesta. – Helsingin Sanomat 4.4.2015.

Sen sijaan hyvä sitaatti voi olla kuin aaria oopperassa: Se pysäyttää kerronnan ja summaa tilanteen. Sitaatin lausuja ottaa henkilökohtaisesti kantaa johonkin asiaan. Hän kertoo tunteistaan, aavistuksistaan, aikomuksistaan, neuvottomuudestaan. Hän saattaa tiivistää jonkin sattumuksen menneisyydestään, kommentoida tilannetta tai sanoa jotenkin muuten sattuvasti ja oivaltavia sanoja käyttäen. Hänen ei tarvitse kertoa tilastollista faktaa, kerrata raportin lopputulosta tai selvittää perusasioita käsiteltävästä asiasta.  Hän sanoo jotakin, mitä lukija ei voi saada tietoonsa mistään muualta kuin juuri häneltä.

Keskimääräinen eläke Virossa nousi huhtikuussa kuusi prosenttia eli 375 euroon kuukaudessa, kun verovapaan eläkkeen raja on 374 euroa. Keskimääräistä eläkeläistä ei ehkä ole olemassa, mutta rouva Leht on lähellä sitä.
“En ole koskaan kärsinyt puutetta”, Leht sanoo olohuoneessaan.
Rouva Leht tarkisti pankista saaneensa maaliskuussa eläkettä 406 euroa. – HS 4.4.2015

Sitaatin hyvyys ei riipu tekstilajista tai sanojan asemasta jutusta.
Sitaattia voi testata vaikka ajattelemalla, miltä henkilö näyttää lausuessaan repliikkinsä. Eikö kulmakarvakaan värähdä? Syntyykö mielikuva Studio Julmahuvista tutusta Stig Carpelanista? Jos, sitaattimerkit ovat melko varmasti turhat.

Jos haastateltava ei sano mitään suoran sitaatin arvoista, häntä ei ole syytä kirjoittaa sanomaan mitään.

Tuija Sorjanen
@tuijasorjanen
tuija.sorjanen@sarkamedia.com

Comment