Tietovuodot ja lähdesuoja ovat journalismin yhteiskunnallisen tehtävän eli demokratian turvaamisen ydinluuta. Mahdollisuus antaa salaisia tietoja on tärkeää, mutta Suomessa kaikki potentiaaliset syväkurkut eivät välttämättä osaa vuotaa turvallisesti.

Tutkivan journalismin yhdistyksen puheenjohtaja ja MTV:n journalisti Salla Vuorikoski sanoo Sarkalle, että Suomessa tietoja annetaan yleensä hyvin “perinteisin keinoin”.

“Ja se voi olla vähän huonokin asia.”

Arkaluontoisia tietoja saatetaan antaa esimerkiksi oman työnantajaorganisaation sähköpostista. Tällöin vuotajan oma anonymiteetti organisaatioon päin voi olla heikko. Vuorikosken mukaan muun muassa Tutkivan journalismin yhdistyksessä onkin pohdittu, pitäisikö Suomessa lanseerata turvalliseen vuotamiseen opastavia asiakirjoja. Vuorikoski huomauttaa, että tietoturva-asiat eivät välttämättä kuulu mahdollisten vuotajien ammattitaitoon, toisin kuin toimittajien.

“Siksi olisi meidän velvollisuutemme kertoa, miten vuodetaan turvallisesti. Se tuntuu olevan meillä lapsenkengissä.”

Helsingin Sanomien tutkiva talousjournalisti Tuomo Pietiläinen pitää parhaana vuotokeinona “ruskeaa tai valkoista kirjekuorta”. Sellaisissa saapuneita juttuvinkkejä Pietiläinen on vastaanottanut kymmeniä. Yksi niistä koski Finnairin silloisen toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokauppoja työeläkeyhtiö Ilmarisen kanssa. Lopulta vihje johti työeläkeyhtiöiden hallinnon läpinäkyvyyttä koskevan lain muotoiluun.

Pietiläinen ei vieläkään tiedä, kuka asuntokauppauutisiin johtaneen kirjeen lähetti. Hänen mukaansa parhaat lähteet osaavat pitää huolen omasta anonymiteetistään esimerkiksi luomalla erillisen anonyymin sähköpostiosoitteen tietojen antamista varten.

Mutta kaikki eivät osaa. Kun toimittaja on hyvällä työllään onnistunut herättämään mahdollisen syväkurkun luottamuksen, pitäisi vielä pystyä tarjoamaan välineet, joilla tietojen antaminen anonymiteetin vaarantumatta on mahdollista.

On tragikoomista, jos yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa jää kertomatta yleisölle siksi, että potentiaaliset tietovuotajat eivät tiedä, miten tietoja voisi antaa. Ehkä Suomessa tosiaan kaivataan ohjeistusta syväkurkuille ja nykyistä parempia mahdollisuuksia antaa tietoja luottamuksellisesti. Yllyttäminen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen on toki rikos.

Journalistin ohjeiden 14. kohdan ensimmäinen kappale toteaa, että journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten, kuin lähteen kanssa on sovittu. Kenties journalistit voisivat yrittää edesauttaa myös sitä, että juttuvinkkejä uskallettaisiin antaa ilman pelkoa, että jo ensimmäinen yhteydenotto käräyttää lähteen. Samalla journalistien pitää tehdä selviksi vuotamiseen liittyvät pelisäännöt. Esimerkiksi sen, että rahaa ei vaihdeta.

Pietiläinen kertoo neuvovansa lähteitä joskus: Älä laita sähköpostia työnantajan sähköpostista, älä soita työpuhelimella. Hyvä keino on tavata toimittaja kasvotusten, tosin silloin pitää jo luottaa toimittajaan.

Erityisen tärkeää syväkurkkujen toimintamahdollisuuksien parantaminen on sensuurin ja sananvapauden rajoittamisen kuristamissa yhteiskunnissa.

Unkarissa säädettiin vuonna 2010 medialaki, jonka katsottiin rajoittavan sananvapautta merkittävästi ja jonka nojalla lähdesuoja olisi voitu murtaa aiempaa helpommin. Pian lain säätämisen jälkeen paikalliset journalistit perustivat kansalaisjärjestö Átlátszón (suom. läpinäkyvyys), jonka missio on kamppailla sananvapauden puolesta ennakkosensuuria vastaan. Átlátszó ylläpitää käyttäjänsä MagyarLeaks-alustaa ja opastaa sen käyttöön kuvallisin ohjein. Alusta suojaa käyttäjänsä identiteetin, sillä se toimii Tor-verkon kautta. Periaatteessa kuka tahansa pystyy antamaan anonyymisti suuriakin määriä salaisia asiakirjoja koska vain ja mistä päin maailmaa tahansa.

Pelkästään tällaisen alustan olemassaolo ja sen käyttöön liittyvä ohjeistus voivat kannustaa syväkurkut liikkeelle. Ilman Átlátszóa unkarilaiset eivät tietäisi esimerkiksi julkisen palvelun median uutissisällöstä ja ohjelmien tuotannosta vastaavan MTVA-yhtiön holtittomasta ja korruptoituneesta rahankäytöstä. MTVA kieltäytyi avaamasta budjettiaan Átlátszólle, mutta joku organisaation sisältä vuosi tarvittavat tiedot järjestölle.

Vaikka ruskea kirjekuori on helppo ja turvallinen tapa vuotaa tietoja, internet tarjoaa vuotamiselle laajat mahdollisuudet. Maailmalla tähän on herätty. Freedom of the Press Foundation ylläpitää avoimen lähdekoodin Secure Drop -alustaa, joka toimii Tor-verkon kautta. Säätiö tarjoaa Secure Dropia mediataloille ja neuvoo sen käytössä. Se ylläpitää listaa niistä organisaatioista, joilla Secure Drop on käytössä. Lyhyehköllä listalla ovat muun muassa The Guardian, The New Yorker, Balkanin alueen valtioiden järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota vastaan taisteleva BalkanLeaks ja Wired-lehden journalisti Kevin Poulsen, mutta ei toistaiseksi yhtään suomalaista mediataloa.

Tuija Sorjanen
@tuijasorjanen
tuija.sorjanen@sarkamedia.com

Comment